|
Kristus islamissa ja kristinuskossa
John Gilchrist
Ahmed Deedat julkaisi kirjasensa Kristus Islamissa vuonna 1983. Sen nimestä ajattelisi, että tekijän aikomus oli tarjota yleinen selvitys siitä miten Islam ajattelee Jeesuksesta. Ei kuitenkaan ole yllättävää, että suuri osa kirjasta onkin polemiikkia kristinuskoa vastaan, sillä samoin on myös muiden Deedatin kirjojen kanssa. Ne ovat pääasiassa polemiikkeja kristinuskoa vastaan. Pidämme sen vuoksi sopivana analysoida tässä hänen esiin nostamiaan asioita, ja vastata hänen väitteisiinsä kestävällä tavalla. Aikomuksemme ei ole analysoida koko kirjaa yleisellä tasolla, vaan käsitellä niitä osia jotka liittyvät suoraan kristillisiin uskomuksiin Jeesuksesta Kristuksesta.
Emme epäröi sanoa jo alkuun, että Deedat on epäonnistunut täydellisesti työssään Raamatun kuvauksen Jeesuksesta ja hänen elämästään kertomusten huonoon valoon. Tästä löytyy hyvä esimerkki jo niinkin varhain kuin hänen kirjansa kuudennelta sivulta, missä Deedat väittää, että Jeesuksen alkuperäinen nimi oli "Isa" (nimi jonka Koraani hänelle antaa) ja että se juontuu heprealaisesta nimestä Eesau. Deedat ehdottaa, että Eesau on "aivan yleinen juutalainen nimi" ja että "se esiintyy useammin kuin 60 kertaa" 1. Mooseksen kirjassa, joka on Raamatun ensimmäinen kirja (Kristus Islamissa, s.6). 1. Mooseksen kirjassa mainitaan kuitenkin vain yksi Eesau, joka on Israelin kansan todellisen isän Jaakobin veli. Tämä Eesau on kyseessä jokaisella noista 60:sta kerrasta, eikä Raamatussa ole mainintaa kenestäkään israelilaisesta jota olisi kutsuttu Eesauksi. Juutalaiset yksinkertaisesti eivät antaneet lapsilleen tätä nimeä.
Jaakob ja Eesau olivat vihollisia suurimman osan elämistään, ja heidän jälkeläisensä - israelilaiset ja edomilaiset - olivat usein sodassa keskenään. Yhtäkään juutalaista ei ikinä nimetty israelilaisten isän Jaakobin veljen nimen mukaan, sillä veli vastusti Jaakobia ja tuli Jumalan hylkäämäksi (Heprealaiskirje 12:27). On siis selkeästi harhaa ehdottaa, että Jeesuksen alkuperäinen nimi olisi ollut Eesau.
Virhe ei ole täysin Deedatin oma, mutta näin ilmeinen historiallinen möhläys ilmaantuu kuitenkin siis hänen kirjassaan jo näin varhain. Arabikristityt ovat aina kutsuneet Jeesusta Yasuksi arameankielisen Yashuan mukaan. Tästä sanasta tulevat kreikankielinen Iesous ja englanninkielinen Jesus [sekä suomenkielinen Jeesus, suom. huom]. Ei ole ikinä ollut aivan selvää, miksi Muhammed päätti kutsua häntä Isaksi. Deedatin tulkinta, jonka mukaan se olisi nimestä Eesau, tuo tukea ajatukselle, että jotkut juutalaiset arabiassa johtivat Muhammedin harhaan väärentäen Jeesuksen todellisen nimen oman esi-isänsä jumalattoman veljen nimeksi. Jos Deedatin johtopäätös on oikea, se sotii vahvasti Koraanin oletettua jumalallista alkuperää vastaan.
Ei voi kuitenkaan olla epäilystäkään siitä, ettei Eesau ole yhtään lähempänä Jeesuksen aitoa ja todellista nimeä kuin Muhammedin Isa. Tämä perustavanlaatuinen virhe on kuin alkusoitto virheille siinä, miten Deedat käsittelee eroa islamin ja kristinuskon Kristuksen välillä. On vaikea vastustaa johtopäätöstä, että Raamatun Jeesus on oikea, ei Koraanin Isa. Jatkamme analysoimalla muita Deedatin esiin ottamia aiheita, joissa Koraanin Isa ja kristinuskon todellinen Jeesus asetetaan vertailuun.
1. Maria Koraanissa ja Raamatussa
Deedatilla on paljon sanottavaa siitä, mitä Koraani opettaa Jeesuksesta, mutta myös siitä mitä se opettaa Jeesuksen äitiä Mariaa koskien. Otsikon "Marian syntymä" alla Deedat sanoo: "Jeesuksen äidinäiti, Hannah, oli edelleenkin lapseton. Niinpä hän rukoili hartaasti Jumalaa: Jos vain Jumala kuulisi hänen rukouksensa ja antaisi lapsen, hän luovuttaisi tämän lapsen Jumalan palvelijaksi temppeliin." (Deedat, Kristus Islamissa, s.9)
Jokainen pyhäkoulua käynyt kristitty tuntee tarinan Hannasta [engl. Hannah, suom. Hanna] ja siitä kuinka hän rukoili hartaasti poikaa Jumalalta ja lupasi luovuttaa hänet Herran palveluksiin koko elämäkseen jos hänen rukoukseensa vastattiin. Ainoa ongelma on, että hänelle syntynyt lapsi oli Samuel, josta tuli profeetta ja joka voiteli Daavidin olemaan kuningas Israelin yli - noin tuhat vuotta ennen Marian ja Jeesuksen aikaa! Hänen rukouksensa on tallennettuna 1. Samuelin kirjaan 1:1. Myöhemmin luvussa sanotaan:
'Ja Hanna tuli raskaaksi ja synnytti vuoden vaihteessa pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: "Herralta olen minä hänet pyytänyt". '
Kuinka Deedat, joka kuvaa itseään "Raamatun muslitutkijaksi", tuli tehneeksi niin suuren virheen, että hän sekoittaa Samuelin äidin Marian äidin kanssa? Syynä on se, että Koraanikin sekoittaa nämä kaksi Hannaa. Se ei tosin nimeä Hannaa, mutta sisältää kuitenkin nämä kaksi naista sekoittavan kohdan (Imranin perheen suura, 3:35 - 36). Jotkin Haditheja sisältävät teokset sanovat avoimesti, että Marian äidin nimi todella oli Hanna. Sekä muinaiset että nykyiset Koraanin kommentaattorit hyväksyvät, että tämä oli Marian äidin nimi.
Myöhemmin samalla sivulla Deedat sanoo: "Näin tapahtui. Mutta mistä Muhammed (R.H) sai tämän tiedon? Hänhän oli Ummi; hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa" (Kristus Islamissa, s.9) Kun kyseessä on kerran ilmiselvä virhe, tämä on todellakin hyvä kysymys! Deedat sanoo Muhammedin oppimattomuuden olevan todistusaineistoa sen puolesta, että Koraani on Jumalan Sana. Mutta kun nämä kaksi naista nyt on selvästikin sekoitettu, on varmasti selvää että Muhammedin oppimattomuus on vain lisätodiste siitä, että hän tosiaan oli kirjan todellinen kirjoittaja. Jos hän olisi lukenut juutalaiset Kirjoitukset hyvin hän ei olisi voinut tehdä tällaisia virheitä.
Itse asiassa koko kertomus Marian syntymisestä ja luovuttamisesta Koraanissa on outo sekoitus Raamatunkohtia. Maria esimerkiksi selvästi sekoitetaan Eliaan, joka oli profeetta. Elia joutui yksinäisyyteen ja korpit toivat hänelle ruokaa (1. Kuningasten kirja 17:6 - Koraani sanoo, että Mariaakin ruokittiin taivaasta Imranin perheen suurassa 3:37). Marian äidille annettu nimi "Hanna" antaa meille kuitenkin vihjeen siitä, mistä tarinan kirjoittajat saivat tietonsa. Meidän tulisi tässä vaiheessa ehkä sanoa, että alkuperäinen kertomus löytyy apokryphaalisesta teoksesta nimeltä "Jaakob pienemmän protoevankeliumi" ja että Muhammed vain otti sen Koraaniin olematta selvillä sen mystisestä alkuperästä.
Kertomus nousee hämmennyksestä kahden kertomuksen välillä. Toinen on Hannan rukous pojan saamiseksi, ja toinen on tämä Luukkaan evankeliumin kohta.
Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää. Luukas 2:36 - 38
Voimme selvästi nähdä, kuinka sekaannus tapahtui. Tässä meillä on jälleen yksi nainen, jonka alkuperäinen heprealainen nimi oli Hannah. Kuitenkin huomaamme, että tässä oli se nainen joka pysyi temppelissä päivin ja öin, paastoten ja rukoillen paljon monen vuoden aikana. Maria on selvästi sekoitettu Elian ja Samuelin kanssa, mutta myös profeetta Hannan kanssa. On selvää, että molemmat Hannat - Samuelin äiti ja Fanuelin tytär - on sekoitettu toisiinsa. Koraanissa Imranin perheen suurassa oleva tarina on siten kummallinen sekoitus kahdesta täysin eri kertomuksesta Raamatussa.
Deedat on siis selvästi tehnyt suuren virheen sekoittamalla Marian äidin naiseen, joka eli kymmenen vuosisataa ennen häntä. Ikäänkuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi, hän lainaa kirjasessaan vielä toista Koraanin jaetta, joka sekoittaa Marian toiseen naiseen joka eli noin kaksikymmentä vuosisataa häntä ennen. Kirjasensa sivulla 14 hän lainaa näitä sanoja jotka Marialle Koraanissa sanottiin:
Yaa ukhta Haaruuna - "Oi Aaronin sisar". Marian suura, 19:28
Seuraavalla sivulla hän lainaa Alin kommentaaria "Aaronin sisaresta". Siellä kääntäjä sanoo: "Mariaa muistutetaan hänen ylhäisestä syntyperästään ja hänen isänsä ja äitinsä moitteettomasta moraalista." Ongelma tässä on, että Koraani mainitsee vain yhden Aaronin. Tämä oli leeviläinen pappi ja Mooseksen veli joka eli lähes kaksituhatta vuotta ennen Jeesusta! Moosesta lainataan puhumassa suoraan Haaruuna akhi:sta - "Aaron veljeni" Koraanissa (TH:n suura, 20:30). Kuinka siis Maria, Jeesuksen äiti, saattaisi olla myös Aaronin ja Mooseksen sisar?
Tällä kertaa Muhammedin virhettä ei voida laittaa vain apokryphaalisen kirjoituksen syyksi, kuten Hannan ja Samuelin tapauksessa. Tällä kertoo sekaannus on kokonaan hänen omansa. Kristityt puhuivat Muhammedille tästä sekaannuksesta hänen elinaikanaan. Hänen vastauksensa oli, että muinaisaikojen ihmiset antoivat nimiä menneiden aikojen apostolien ja hurskaiden ihmisten mukaan (Sahih Muslim, Vol.3, s.1169). On kuitenkin erittäin vaikea antaa tunnustusta tälle järkeilylle, sillä ketään toista ei kutsuta Koraanissa samalla nimellä. Oikeastaan on hyvin epätodennäköistä, että Aaronia kutsuttaisiin Mooseksen veljeksi (akha) Koraanissa suoralla tavalla niin usein kuin niin tehdään jos Mariaa taas kutsuttiin hänen sisarekseen (ukhta) vain kuvainnollisessa mielessä. Muualla Koraanissa sana ukhtun (sisko) käytetään aina välittömästä sisaresta (kuten 4:12,23,176) ja sanan käyttö Marian tapauksessa voi merkitä vain Aaronin biologista sisarta. Vilpittömästi tätä ei voida selittää tarkoittamaan, että Mariaa olisi kutsuttu vain hänen esi-isänsä mukaan kuten Muhammedin sanotaan ehdottaneen.
Jos nimi olisikin tarkoitettu siihen tarkoitukseen se toisi silti äärimmäisiä selitysvaikeuksia - selitys johtaisi mahdottomuuksiin. Noihin aikoihin ihmisiä kutsuttiin esi-isiensä pojiksi ja tyttäriksi, ei veljiksi ja sisariksi (esim. Matteus 1:1, missä Jeesusta kutsutaan Daavidin pojaksi ja Aabrahamin pojaksi - sekä Luukas 1:5, missä Elisabetia kutsutaan erääksi Aaronin tyttäristä). Ongelma on kuitenkin vielä syvempi - Maria ei ollut edes Aaronin jälkeläinen! Aaron oli leeviläinen pappi, eli veljensä Mooseksen kanssa Leevin jälkeläinen. Leevi oli yksi Jaakobin pojista. Maria sen sijaan oli Juudan jälkeläinen Daavidin sukulinjan kautta (Luukas 1:32). Juuda oli eräs Jaakobin muista pojista. Hän ei ollut edes samaa heimoa kuin Aaron. Ainoa suhde Marian ja Aaronin välillä oli kansallinen ja etninen, eli etäisin mitä saattoi olla. On totta, että Elisabetia sanotaan Marian sukulaiseksi Luukas 1:36:ssa, mutta jos heidän esi-esiensä välillä oli ollut avioliittoja, sen täytyi olla Elisabetin puolella. Yhden hänen esi-isistään on täytynyt mennä naimisiin Juudan sukuun (tämä ei ole yllättävää, sillä enemmistö pakkosiirtolaisuuden jälkeen luvattuun maahan palanneista oli Juudan sukukunnasta). Raamatussa sanotaan kuitenkin tarkkaan, ettei Jeesus voinut olla millään tavoin Aaronista periytynyt, sillä hän oli ikuinen ylipappi Melkisedekin järjestyksen mukaan. Myöskään hänen äidillään Marialla ei voinut olla leeviläistä verta - siten Jeesus ei ollut millään tavoin sukua Aaronille tai hänen jälkeläisensä.
Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan? Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos. Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut. Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen, joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta. Heprealaiskirje 7:11 - 16 (omat kursivoinnit)
On siis selvää, ettei Marialla ollut lainkaan yhteyttä Aaroniin ja että hänelle Koraanissa annettu nimi vaikuttaa tosiaankin täysin epäsopivalta. Kuinka tämä virhe saattoi tapahtua? Meidän täytyy kääntyä Raamatun puoleen. Sieltä luemme:
Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden. 2. Moos. 15:20
Nainen, josta tässä puhutaan, oli Aaronin todellinen sisar, joka eli vuosisatoja ennen Jeesuksen äitiä. Sekaannus on tapahtunut siksi, että näiden kahden naisen nimet ovat samat hepreaksi (ja myös arabiaksi).
Olemme nähneet, että Koraanin ilmaisun "ukhta Harun" täytyy tarkoittaa Aaronin biologista sisarta, ja juuri tätä Miriam oli. Muhammed selvästi sekoitti Marian, Jeesuksen äidin, tähän naiseen. Vahvan lisätodisteen tästä saamme kun katsomme Koraanin Marian isälle antamaa nimeä. Raamatusta luemme, että Jookebed "synnytti Amramille Aaronin ja Mooseksen sekä heidän sisarensa Mirjamin" (4.Moos.26:59). Aaronin ja Miriamin isä oli siis Amram-niminen mies - ja tämä on juuri se nimi joka Jeesuksen äidin Marian isälle annetaan Koraanissa! Häntä kutsutaan Imraniksi, mikä on arabiankielinen muoto Amram-nimestä (kuten Ibrahim on arabialainen muoto Abrahamista). Mariaa kutsutaan suoraan nimellä "Maryamabnata Imran" - "Maria, Imranin tytär" - Koraanissa (Kiellon suura, 66:12). Häntä ei siis kutsuta vain Aaronin sisareksi vaan myös Imranin tyttäreksi. Meillä on siis kaksoistodistus siitä tosiasiasta, että hänet on sekoitettu Miriamiin, Aaronin todelliseen sisareen ja Amramin tyttäreen.
Lisäksi voidaan hyvin kysyä, miksi Mariaa kutsuttaisiin Koraanissa "Aaronin sisareksi" jos häntä ei ole sekoitettu Miriamiin. Olemme osoittaneet, ettei hän ollut millään tavoin Aaronin jälkeläinen tai mitenkään lähempää sukua tähän kuin johonkin toiseen Israelin kantaisään tai Israelin suurmieheen. Mitä merkitystä kutsumanimellä siis on? Miksi häntä kutsutaan Aaronin mukaan sen sijaan, että häntä kutsuttaisiin Mooseksen, Elian, Salomonin, Joosefin tai jonkun toisen profeetan mukaan? Eikä kyse ole vain siitä, ettemme voi löytää mitään syytä nimen käyttöön. Yllä lainattu Heprealaiskirjeen kohta tekee lisäksi selväksi, että nimi on kokonaan keksitty ja varsin epäsopiva.
Koraani ei siis sekoita ainoastaan kaksi Hannaa vaan myös kaksi Mariaa keskenään. Deedat yrittää kirjasessaan osoittaa, että Koraanin kertomus Marian elämästä on Raamatun kertomusta parempi, mutta kun se kerran sisältää tämänkaltaisia sekaannuksia on varmasti itsestäänselvää, että Raamatun kertomus on näistä kahdesta se oikea.
Kolmea Deedatin tekemää Mariaa koskevaa lisäväitettä pitää vielä käsitellä lyhyesti. Eräällä sivulla hän lainaa Imranin perheen suuraa 3:42, missä enkeleitä lainataan sanomassa Marialle, että Jumala on "valinnut sinut ennen kaikkien maailmojen naisia" ja kommentoi:
"Sellaista kunnioitusta, jota Marialle osoitetaan, ei löydy edes kristittyjen Raamatusta" (Deedat, Kristus Islamissa, s. 8)
Syytös on täysin perusteeton, sillä Raamattu sanoo juuri saman asian kuin Koraanin jae. Se tekee sen lainatessaan Elisabetia, joka sanoo Marialle:
"Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!" Luukas 1:42
Itse asiassa tästä jakeesta meille selviää myös miksi Maria oli valittu ennen kaikkien kansakuntien naisia. Sanoma siitä, että hänet valittiin sellaiseksi ilmaantuu sekä Koraanissa että Raamatussa ainoastaan yhteydessä lupaukseen, että hänelle olisi syntyvä poika, pyhä lapsi Jeesus, Messias jota oli niin kauan odotettu (Imranin perheen Suura 3:45, Luukas 1:31 - 33). "Siunattu sinun kohtusi hedelmä", sanoi Elisabet niin oikein. Maria oli suurin naisten joukosta, valittu ennen kaikkia maailman naisia, ainoastaan siitä syystä että hän synnytti suurimman miesten joukossa, joka on valittu ennen kaikki miehiä maailman Pelastajana: Jeesuksen Kristuksen.
Toinen Deedatin miettimiseen syytä antava väite on se, että Koraanissa on kokonainen luku, Marian Suura (Suura 19), "nimetty Marian, Jeesuksen äidin kunniaksi" (Kristus Islamissa, s. 10). Deedat olisi tehnyt vielä paremmin jos olisi saman tien paljastanut senkin, että Maria on ainoa nainen joka mainitaan erityisesti nimeltä Koraanissa, ja vieläpä monta kertaa. Ketään toista naista ei nimetä täten. Muhammed teki hyvin antaessaan hänelle tällaisen kunnian, mutta on varmasti selvää, että Maria on sellaisen kunnian arvoinen ainoastaan siksi, että hän oli tärkeimmän koskaan eläneen ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, äiti.
Kolmanneksi Deedat, aina yrittäen löytää virheitä Raamatusta, kritisoi Jeesuksen kielenkäyttöä kun Jeesus kutsui äitiään nimellä "nainen" [tai vaimo, käännöksestä riippuen. suom. huom] Johannes 2:4:ssä. Deedatin mukaan Jeesus käyttäytyi "röyhkeästi äitiään kohtaan" (Kristus Islamissa, s. 16). Hän ehdottaa, että olisi ollut sopivampaa kutsua häntä yksinkertaisesti äidiksi.
Deedat paljastaa jälleen tietämättömyytensä Raamatusta ja sen kirjoitusajoista, sillä kutsumanimi "nainen" oli rakastavaa kunnioitusta osoittava nimi ja Jeesus käytti sitä tässä merkityksessä muutenkin puhuessaan naisille. Eräässä kohdassa luemme, että juutalaiset johtajat halusivat kivittää naisen, joka oli saatu kiinni aviorikoksesta. He kysyivät Jeesukseltä hänen tuomiotaan asiassa. Hän vastasi: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä" (Johannes 8:7). Kun he olivat kaikki lähteneet pois, hän sanoi naiselle hellästi: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" (Johannes 8:10. Kun hän sanoi: "Ei, Herra", Jeesus vastasi: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee" (Johannes 8:11). Samaan aikaan kun hän täynnä myötätuntoa tarjosi naiselle armoa hän kutsui häntä "naiseksi". Oliko tämä "röyhkeää käytöstä"? Tämä nimi oli puhtaasti kunnioitusta ja kunniaa sisältävä, kuten "Madame" ranskaksi tai "Dame" afrikaansinkielellä.
Jeesus käytti tätä nimeä myös kohdatessaan samarialaisen naisen (Johannes 4:21) ja myös uudelleen äitiään kohtaan samalla ollessaan kuolemassa ristillä, ja näki hänet ja hänen rakkaan opetuslapsensa Johanneksen seisomassa hänen vieressään. Hän sanoi hänelle:
"Vaimo, katso, poikasi!" Johannes 19:26
Sitten hän sanoi Johannekselle: "Katso, äitisi" ja siitä hetkestä "opetuslapsi otti hänet kotiinsa." (Johannes 19:27). Vaikka hän oli keskellä ristin kauhuja, hän ei unohtanut äitiänsä ja hellästi antoi hänet lähimmän opetuslapsensa huolenpitoon. Ylösnousemuksensa jälkeen hän jälleen käytti nimitystä "nainen" puhuessaan Maria Magdaleenalle, läheisimmälle naisopetuslapselleen (Johannes 20:15). Kukaan joka lukee näitä kertomuksia vilpittömästi ei voi vetää johtopäätöstä, että nimitys "nainen" [tai vaimo] oli jotakin muuta kuin hellä, kunnioittava arvonimi.
Lopputuloksena voimme sanoa vain, että Deedat on tehnyt surkeaa sotkua käsitellessään Marian elämää ja arvonimiä, joita hänelle annetaan Koraanissa ja Raamatussa. Ei ole epäilystäkään, että Raamatun kertomus Marian kunniasta, sukupuusta ja elämästä on se, joka on tosi.
2. Jeesukselle annettu ainutlaatuinen nimi
Deedat ei osoita Raamattuun liittyvää tiedonpuutettaan vain lauseissaan Jeesuksen äidistä. Hänen tietämättömyytensä tulee jälleen ilmeiseksi siinä mitä hän kirjoittaa Jeesukselle Raamatussa annetusta nimestä Kristus. Hän huomauttaa, että alkuperäinen hepreankielinen sana "masaha" (mistä tulee mashiah, eli Messias, tai Kristus) oli yleiskäyttöinen sana, joka merkitsee minkä tahansalaista voitelua ja että sitä käytettiin papeista, pylväistä, ilmestysmajasta muista asioista, jotka asetettiin eroon palvontaa varten ja pyhitettiin tarkoitukseensa.
Hän jatkaa sitten väittäen, että Jeesusta ei tee mitenkään erikoiseksi se, että häntä Jeesusta kutsutaan Raamatussa Messiaaksi (tai kuten sama asia sanotaan kreikankielellä, Kristus), sillä "tällä tavoin on jokainen Jumalan profeetta vihitty tai voideltu" (Kristus Islamissa, s. 12).
Deedat jatkaa, että Islamissa tietyt nimet annetaan tietyille profeetoilla, vaikka ne samalla saattavatkin yleisessä mielessä soveltua kaikkiin profeettoihin. Hän sanoo, että siinä missä Muhammedia kutsuttiin rasulullahiksi (Allahin lähettiläs) ja Moosesta kalimullahiksi (Allahin sana), nämä arvonimet kuuluvat samalla kaikille profeetoille. Hehän olivat kaikki Jumalan lähettiläitä joiden kanssa Jumala puhui säännöllisesti. Hänen johtopäätöksensä on, että arvonimi Christos ei ole mitenkään erityinen ja että Jeesus ei myöskään poikennut muista Jumalan lähettiläistä.
Deedatin tietämättömyys paljastuu kuitenkin jälleen, sillä Jeesukselle annettu arvonimi on itseasiassa (alkuperäisen kreikan mukaan) ho Christos, eli sama kuin englannin the Christ. Määräisen artikkelin käyttö tekee nimestä ainutlaatuisen hyvin todellisella tavalla. Se paljastaa, että Jeesus oli todellakin Messias, Jumalan Voideltu tavalla jota muut profeetat eivät olleet. Itse asiassa sama ilmenee myös Koraanista. Siellä Jeesusta kutsutaan al-Masihiksi, eli ainoaksi johon arvonimi soveltuu.
Koraanissa Jeesusta kutsutaan itse asiassa myös rasuliksi ainakin kymmenen kertaa (katso esimerkiksi Naisten Suura 4:171 missä häntä kutsutaan suoraan rasulullahiksi). Imranin perheen Suurassa 3:45 häntä kutsutaan myös kalimatim-minhuksi, eli "Sanaksi Häneltä". Mutta arvonimi al-Masih - Messias määräisen artikkelin kanssa - on Koraanissa annettu yksin Jeesukselle. Raamatussa samaa nimeä ho Christos ei samaten voida soveltaa keneenkään toiseen. Jeesus oli hyvin ainutlaatuisella tavalla Messias ja arvonimi kuuluu yksin hänelle.
Deedat tietenkin tähtää siihen, että hän pelkistäisi Jeesuksen tavallisen profeetan tasolle. Siksi hänestä ainutlaatuinen Messias-nimi tuntuu vaikealta ja loukkaavalta. Hänen argumenttinsa perustuu kuitenkin siihen väärään lähtöoletukseen, ettei nimeä ikinä käytetty Jeesuksesta hyvin ainutlaatuisella tavalla.
Koraani kutsuu Jeesusta oikein al-Masihiksi, mutta ei yritä selittää nimeä. Mikä siis oli sen todellinen tarkoitus? Toisin kuin Deedat toiveikkaasti kuvittelee, ei tarvita kristillisiä yrityksiä muuttaa "tavallinen metalli hohtavaksi kullaksi" (Kristus Islamissa, s. 12), jotta Messiaan asema olisi korkeampi kuin tavallinen profeettaus. Juutalaisethan nimittäin olivat ne, jotka puhuivat tulevasta suuresta hahmosta. He kutsuivat tätä henkilöä Messiaaksi sen mukaan kuin häntä oli kuvattu tällä nimellä heidän kirjoituksissaan. Läpi varhaisempien profeettojen Kirjoitusten he aivan oikein löysivät jatkuvia ennustuksia Jumalan Voidellun tulosta: Hänen, joka ei olisi tavallinen profeetta vaan koko maailman lopullinen Pelastaja. (Esimerkiksi Jesaja 7:14; 9:6 - 7; 42:1 - 4; Jeremia 23:5 - 6; Miika 5:2 - 4 ja Sakarja 6:12 - 13). Hän perustaisi Jumalan valtakunnan ikuisesti oikeudenmukaisuudella ja vanhurskaudella ja hallitsisi kansoja. Hänet nöyryytettäisiin ensin (Jesaja 53:1 - 12) ja leikattaisiin pois elävien maasta (Daniel 9:26, engl.käännös), mutta palatessaan aikojen lopulla hän toisi pelastuksen ja Jumalan tuomion, halliten oikeudessa ja kirkkaudessa alamaistensa yli, samalla tuoden vihollisensa kaikkialta maailmasta alamaisiksi jalkojensa juureen (Psalmi 110:1).
Juutalaiset tiesivät, että tämä koroitettu hahmo, Messaias, oli tulossa. Jeesuksen tullessa he miettivät avoimesti, josko hän olisi se (Johannes 7:31,41 - 43; 10:24; Matteus 26:63). Useita kertoja hän vahvisti julkisesti, että hän tosiaankin oli Messias (Johannes 4:26; Matteus 16:17; Markus 14:62) ja kertoi juutalaisille, että hän palaisi pilvissä voimassa ja suuressa kirkkaudessa ja että he näkisivät hänet istuutuneena Jumalan oikealle puolelle (Matteus 26:64). Kristittyjen ei tarvitse väännellä sanoja, jotta Jeesus korotettaisiin Jumalan ikuisen Pelastajan ja Messiaan asemaan. Juutalaiset itsekin tiesivät, ettei Messias ole "tavallisista metalleista" tehty kuten muut profeetat, vaan että vertailussa Messias paljastuisi todellakin kuin "hohtavaksi kullaksi", mitä Jeesus tosiaan olikin!
Messias on juutalaisten toivon täyttymys, mutta he hylkäsivät hänet traagisesti. Heidät leikattiin pois hyvin pian sen jälkeen (70 jKr), ja heidän uskontonsa on menettänyt alkuperäisen kunniansa ja tarkoituksensa aina tähän päivään asti. Ironisempi tragedia on kuitenkin muslimimaailman asenne. Yhdessä henkäyksessä se myöntää, että Jeesus oli Messias. Toisessa se väittää, että hän oli vain profeetta. Koko nimen merkitys jää Islamissa kokonaan huomaamatta.
Jeesus Kristus on maailman ainutlaatuinen Pelastaja, ainutlaatuinen Messias jonka Jumala lähetti kansojen parantumiseksi. Arvonimi on yksin hänen, ja se koroittaa hänet siihen asemaansa josta hän ainoana ihmisten joukossa nauttii - hän on Kirkkauden Kuningas, joka hallitsee läpi ikuisuuden.
3. Jeesuksen syntymää koskien
Deedatin ennakkoluulot kristittyjen Raamattua kohtaan löytävät jälleen uuden ilmaisukanavan kun hän pääsee käsittelemään Jeesuksen hedelmöitystä ja syntymää. Hän lainaa enkeli Gabrielin Luukas 1:35:ssä lausumia sanoja. Sanat olivat, että Pyhä Henki tulisi Marian "päälle" ja että Korkeimman voima "varjoaisi" hänet. Deedat kommentoi näitä sanoja:
"kieli, jota tässä on käytetty, on vastenmielistä katukieltä, vai oletko samaa mieltä?" (Deedat, Kristus Islamissa, s. 20)
Joku on sanonut, että kauneus on katsojan silmissä. Vaikuttaa siltä, että sama pätee yhtä hyvin myös kauneuden vastakohtaan. Deedat vihjailee, että Raamatun kertomuksessa Jeesuksen hedelmöityksestä olisi jotain epämoraalista. On tärkeää huomata, että hän jättää pois jakeen loppuosan: "sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi." (Luukas 1:35). Jae tapahtuu kunnioitusta herättävässä pyhyyden ilmapiirissä. Lapsihan tulisi hedelmöittymään Pyhän Hengen voimasta, ei epäpuhtaan lihan välityksellä. Siksi hän ei olisi epäpuhdas ja syntinen kuten kaikki muut ihmiset, vaan olisi pyhä, Jumalan Poika. On ymmärryksen ulottumattomissa kuinka kukaan voi nähdä tässä mitään mautonta. Koraani itsekin opettaa, että syynä Jeesuksen syntymiseen yksin jumalallisen voiman kautta oli hänen ainutlaatuinen pyhyytensä (Marian Suura 19:19). Seuraavat sanat soveltuvat tähän:
Kaikki on puhdasta puhtaille; mutta saastaisille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän sekä mielensä että omatuntonsa on saastainen. (Tiitus 1:15)
Luukkaan evankeliumista voimme lukea monta kertaa siitä kuinka Pyhä Henki tulee ihmisten päälle. Hänen pyhä vaikutuksensa ja voitelunsa kuuluvat jokaisella kerralla sen merkitykseen. Luemme, että Simeon oli "hurskas ja jumalinen" mies ja "Pyhä Henki oli hänen päällänsä" (Luukas 2:25), ja samoin kun Jeesus kastettiin ja oli rukoilemassa "Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä" (Luukas 3:22). Samoin luemme, että kun Jumalan kirkkaus ilmestyi Jeesuksen yllä kirkastustapahtumassa, "tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa" (Luukas 9:34). Kun Jeesuksen hedelmöityksestä käytetään samanlaisia ilmaisuja (Pyhä Henki tuli Marian "päälle" ja Jumalan voima "varjosi" hänet), kuinka kukaan voi sanoa tätä "vastenmieliseksi katukieleksi"?
On aivan selvää, että Kristus-lapsen hedelmöitystavasta käytetyt sanat olivat aivan samoja, joita Raamattu yleensäkin käyttää tapauksista, joissa hyvin todellinen Jumalan voiman ja pyhyyden voitelu tuli ihmisten päälle. Emme todellakaan voi nähdä Deedatin argumenteilla olevan mitään perustaa. Tulemme siis jälleen siihen johtopäätökseen, että hänen täytyy olla jo edeltäpäin asennoitunut kristillistä uskoa vastaan, sillä muuten hän ei voisi tehdä tällaisia perusteettomia syytöksiä. Hänen yrityksensä saattaa Raamatun kertomus Jeesuksen syntymästä huonoon valoon verrattuna Koraanin versioon osoittautuvat jälleen yhtä hedelmättömiksi kun hän sanoo:
Jumalalle Jeesuksen luominen ilman lihallista isää oli vain tahdon asia. Jos Jumala haluaa luoda vaikka miljoona Jeesusta ilman isejä ja äitejä, Hänelle riittää, että Hän haluaa heidän olemassaoloaan. (Deedat, Kristus Islamissa, s. 20
Deedanti lausunto pyytää ilmiselvää kysymystä: miksei Jumala luonut "miljoonaa Jeesusta ilman isejä ja äitejä"? Se tosiasia ettei muita ihmisiä ole hedelmöitetty tällä tavalla osoittaa varmasti sen, ettei ollut Jumalan tahto, että ihmisiä syntyisi tällä tavalla ilman isiä. Päinvastoin, hänen tahtonsa on selvästi se, että vain yhden ainutlaatuisen henkilön oli tarkoitus syntyä tällä tavalla. Tästä seuraa siis väistämättä, että Jeesuksessa täytyy olla jotain aivan ainutlaatuista, sillä muutenhan hän ei olisi syntynyt tällä tavalla. Kaikilla tavallisilla ihmisillä, myös profeetoilla, on luonnolliset isät ja äidit. Voi olla vain yksi syy sille, ettei Jeesuksella ollut inhimillistä isää. Kun hän kerran oli ikuisen Isän Poika, oli olennaisen tärkeää, että hän tulisi ihmismuotoon epätavallisella tavalla, ainoastaan Jumalan Hengen voimasta ja ilman ihmisten asiaan sekaantumista. Tämä on varmasti varsin ilmeistä.
Deedatia ei auta myöskään lainaus Yusuf Alin Koraanin kommentaarista ja käännöksestä Imranin perheen suuraa 3:59 koskien. Kommentaattori huomauttaa, ettei Aatamilla ollut isää eikä äitiä, ja näin hänellä olisi suurempi oikeus (kuten Deedat ehdottaa kirjasensa sivulla 22) tulla kutsutuksi Jumalan Pojaksi. Aatami luotiin kuitenkin aikuisena, ja hänen ei ollut mahdollista syntyä ihmisvanhemmista, sillä jonkunhan täytyi tulla luoduksi ensimmäisenä. Mutta Jeesus syntyi yksin naisesta, kun Jumalan luonnonjärjestys ihmisten syntymiseksi oli ollut voimassa vuosisatoja. Syy sille ettei Aadamilla ollut isää eikä äitiä on ilmeinen. Mutta miksi Jumala olisi puuttunut asioiden luonnolliseen järjestykseen, jotta Jeesus saattoi syntyä yksin äidistä? Ei ole muuta järkevää selitystä kuin seuraava Raamatun antama selitys. Se laittaa Aatamin ja Jeesuksen vastatusten:
Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. (1. Korinttilaiskirje 15:47)
Aatami oli vain tavallinen, luonnollinen ihminen johon Jumala henkäisi elämän henkäyksen. Jeesus oli kuitenkin iankaikkinen persoona, elämääantava henki, joka tuli taivaasta. Siksi hänen hedelmöityksensä täytyi sisältää keskeytys ihmisten tavalliseen, maalliseen järjestykseen. Hän oli elämän henkäys ja häneen uskovat vastaanottavat ikuisen elämän. Ajan kuluessa heidät tullaan muuttamaan hänen kuvansa kaltaisuuteen.
4. Melkisedek - esikuva Kristuksesta
Jatkamme katselemalla Deedatin tapaa käsitellä Jeesuksen ja hänen edelläkulkijansa Melkisedekin suhdetta. Hän sanoo jälkimmäisen olevan jopa "Jeesusta mahtavampi henkilö" (Kristus Islamissa, s. 22), ja lainaa Heprealaiskirjeen kohtaa 7:3, joka sanoo Melkisedekin olleen ilman isää, äitiä tai sukupuuta ja ilman päivien alkua tai elämän loppua. Tämän kuvauksen jälkeen Deedatin kirjassa seuraa kolme viattoman näköistä pistettä (s. 22). Tämä ei ole mitenkään epätavallista - sama ilmiö löytyy muistakin Deedatin kirjoittamista kirjasista (kts. tämän sarjan ensimmäinen numero Kristuksen ristiinnaulitsemisesta) sekä hänen Islaminlevityskeskuksensa julkaisemista pamfeleteista. Nämä kolme pistettä merkitsevät tiettyjä sanoja, jotka Deedat on hiljaisesti jättänyt pois. Hän tekee tämän siksi, että ne kumoavat juuri sen väitteen, jota hän yrittää tehdä. Merkillinen ilmiö! Lainaamme tähän koko kohdan Heprealaiskirjeestä. Deedatin varovaisesti kolmella pisteellä lopusta korvaamat sanat on kursivoitu:
Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, joka meni Aabrahamia vastaan, hänen palatessaan kuninkaita voittamasta, ja siunasi hänet; jolle Aabraham myös antoi kymmenykset kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin hänen nimensäkin merkitsee, on "vanhurskauden kuningas" ja sen lisäksi vielä "Saalemin kuningas", se on "rauhan kuningas"; jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti. (Heprealaiskirje 7:1 - 3)
Kursivoidut päätössanat kumoavat avoimesti sen väitteen, jonka todentamiseksi Deedat työskentelee. Melkisedek ei ollut "Jeesusta mahtavampi", vaan nämä sanat osoittavat selvästi, että hän ainoastaan muistuttaa Jumalan Poikaa. Hän oli täten vain edelläkulkija, esikuva, varjo ja rajoitettu esimerkikki tulevasta ikuisesta Ylimmäisestä Papista.
Heprealaiskirjeen kohdassa esiintuota ajatus on se, että Kirjoitukset eivät sisällä Melkisedekin sukuluetteloa, ei se ettei hänellä oikeasti ollut sellaista. Kirjoitukset eivät vain yksinkertaisesti kerro meille hänen isäänsä, äitiänsä tai sukuluetteloansa - tai myöskään hänen synnyin- tai kuolinaikaansa. Hän ilmaantuu lyhyessä kohdassa 1. Mooseksen kirjan 14:ssä luvussa jossa häntä kuvataan Saalemin kuninkaana joka tapasi Aabrahamin palaamassa niiden ihmisten teurastuksesta, jotka olivat kaapanneet hänen sukulaisensa Lootin. Häntä kuvataan avoimesti "Jumalan, Korkeimman pappina" (1. Moos. 14:18), mutta muuta hänestä ei mainita.
Heprealaiskirjeen argumentti on, että Jeesus on ikuinen ylimmäinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan, ei leeviläinen pappi Aaronin järjestyksen mukaan. Asian merkitys on se, että Melkisedek on kuva Jeesuksesta siinä mielessä, että aivan kuten hänen alkuaan tai loppuaan mainita erityisesti Raamatussa. Tämä merkitsee sitä, että Melkisedek on Jeesuksen esikuva siinä, ettei aivan kuten hänen alkuaan ja loppuaan ei erityisesti mainita Raamatussa, samoin Jeesus oli absoluuttisessa mielessä ilman alkua ja loppua. Jeesushan oli ikuinen olento taivaasta. Deedat hämärtää ovelasti näkyvistä sen, että Melkisedek vain muistutti häntä. Lyhyt kuvaus Melkisedekistä Jumalan pappina, jolla Aabraham maksoi kymmenykset, palvelee esikuvana lopullisesta, todellisesta Jumalan papista: Jeesuksesta Kristuksesta.
5. Jeesus - elävä Jumalan ikuinen Poika
Kirjansa loppujaksossa Deedat hän hyökkää herkeämättömästi ja toisinaan kiivaasti sitä kristillistä ja Raamatullista oppia vastaan, että Jeesus on Jumalan Poika. Hän joutuu kuitenkin myöntämään, että ainakin eräästä näkökulmasta Jeesus "on erinomainen Jumalan Poika" (Kristus Islamissa, s.25). Sivuilla 23-24 hän lainaa useita Raamatunkohtia osoittaakseen, että Raamattu käyttää usein ilmaisua "Jumalan poika" puhuessaan ihmisistä Jumalan lapsista yleisellä tavalla, tehden johtopäätöksen, että Jeesus puhui vain vertauskuvallisessa mielessä väittäessään olevansa Jumalan Poika, ja että kristityt erehtyivät kutsuessaan häntä Jumalan ikuiseksi Pojaksi.
Tämänkaltaista johtopäätöstä on kuitenkin mahdotonta tehdä jättämättä vaille huomiota sitä runsasta Raamatun todistusaineistoa, joka osoittaa Jeesuksen olevan Jumalan Poika ainutlaatuisessa ja absoluuttisessa mielessä. Hänen kertoi sen useita kertoja hyvin selvästi. Mieti seuraavaa jaetta:
"Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa." (Luukas 10:22)
Juutalaiset sanoivat myös kerran: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu" (Johannes 7:46). Kukaan toinen profeetta ei puhunut itsestään näin. Kaikki, Jeesus sanoi, on annettu hänen haltuunsa, ja kukaan ei voi tuntea Isää ellei Poika häntä ilmoita. Seuraavassa samantapainen Jeesuksen sanojen lainaus. Nämä sanat osoittavat Jeesuksen ajatelleen itsestään Jumalan Poikana absoluuttisessa mielessä. Deedat jättää tämän ja monet muut Jeesuksen sanat kirjassaan tarkoituksensa mukaisesti huomiotta.
"Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt." Johannes 5:22 - 23
Jos olemme kaikki Jumalan lapsia, kuten Deedat kuvittelee (s. 24), miksi Jeesus sanoi, että kaikkien ihmisten tulisi kunnioittaa häntä Jumalan Poikana, jopa samalla tavalla kuin he kunnioittavat Isää? Aivan halki evankeliumien löydämme opetuksia jotka osoittavat Jeesuksen pitäneen itseään ainutlaatuisena, ikuisena Jumalan Poikana (määräisellä artikkelilla). Erään kerran hän kertoi vertauksen talonomistajasta joka istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille. Kun hedelmien korjuun aika tuli, omistaja lähetti palvelijoitansa hakemaan hedelmänsä, mutta viinitarhurit kohtelivat heitä pahoin yhtä toisensa jälkeen ja lähettivät heidät pois tyhjin käsin. Jonkun he hakkasivat ja toista haavoittivat. Viinitarhan omistaja sanoi sitten itselleen:
‘Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he kaiketi kavahtavat.’ Luukas 20:13
Kun viinitarhurit näkivät hänet, he eivät kuitenkaan ottaneet tätä vastaan vaan heittivät hänet heti ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. Jeesus lopetti kertomuksensa siihen, että viinitarhan omistaja tuhoaisi nämä omistajat ja vuokraisi viinitarhan toisille. Juutalaiset "ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä" kuullessaan sen (Luukas 20:19). Heidän käsityksensä oli hyvin perusteltu ja vertauksen tulkinta on ilmiselvä. Jumala oli sallinut juutalaisten elää maassa jonka hän oli antanut heille perinnöksi, kuitenkin he elivät jatkuvassa kapinassa häntä vastaan. Hän lähetti heille palvelijoitaan profeettoja, mutta nämäkin he hylkäsivät ja kohtelivat heitä usein kaltoin. Lopulti sen jälkeen kun he olivat heittäneet Jeesuksen ulos keskeltään ja tappaneet hänet, Jumala toi tuhon heidän yllään ja heidät revittiin Palestiinasta. Jerusalemista tuli rauniokasa. Tämä tapahtui neljäkymmentä vuotta sen jälkeen kun Jeesus oli noussut taivaaseen roomalaisen Tiituksen hyökätessä.
Vertauksen ydinkohta on viimeisen lähettilään tunnistamisen omistajan rakkaaksi pojaksi, joka oli erilainen muista lähettiläistä, koska nämä olivat olleet pelkästään palvelijoita. Vertauksessaan Jeesus osoitti selvästi olevansa erilainen kuin aiemmat profeetat. Nämä olivat olleet pelkästään Jumalan palvelijoita, Jeesus taas on Jumalan rakas Poika. Jumala itsekin puhui taivaasta ainakin kaksi kertaa ja vahvisti tämän sanoessaan Jeesuksesta:
"Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt" Matteus 3:17
Toisella kertaa Jeesus kysyi opetuslapsiltaan kenet ihmiset ajattelivat hänen olevan. He vastasivat, että yleisesti uskottiin hänen olevan eräs profeetoista. Joten hän kysyi heiltä kenen he ajattelivat hänen olevan. Pietari vastasi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika" (Matteus 16:16), johon Jeesus vastasi Pietarin olevan erityisen siunattu, sillä tätä hän ei ollut nähnyt ihmisviisauden kautta, vaan ylhäältä tulleen ilmestyksen kautta. Mikäli Jeesuksen opetuksia todella tutkii aidosti, ei ole mahdollista rehellisesti päätellä, että Jeesus olisi ikinä pitänyt itseään minään vähempänä kuin Jumalan ikuisena, ainutlaatuisena Poikana. Nämä sanat tiivistävät hänen opetuksensa:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan että hänellä olisi iankaikkinen elämä." Johannes 3:16
Jumala lähetti ainoan Poikansa - tämä opetus löytyy Raamatusta uudelleen ja uudelleen, suorastaan jatkuvasti. (Jos haluat lukea Kuningas Jaakon englanninkielisessä Raamatunkäännöksessä olevan sanaa "synnytetty" ja Deedatin sitä koskevien väitteiden käsittelyn, voit lukea tämän sarjan osan numero kolme, "Koraanin ja Raamatun tekstihistoria").
Jumalan lapset maan päällä, hänen poikansa ja tyttärensä vähäisemmässä merkityksessä, ovat sitä koska Jumalasta on tullut heidän Isänsä ja koska Jumala on valinnut kohdella heitä lapsinaan. Jeesus sen sijaan oli hänen ikuinen Poikansa, joka tuli hänestä maailmaan, jotta muista voisi tulla Jumalan lapsia. Ero Jumalan absoluuttisen, ikuisen Pojan Jeesuksen, ja Jumalan lapsiksi tulleiden kristittyjen välillä on sanottu erityisen hyvin seuraavissa sanoissa:
Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, naisesta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Galatalaiskirje 4:4 [engl.]
Jumala lähetti Poikansa, jotta monet voisivat päästä Jumalan lapsiksi. Myös Jeesus sanoi tämän selvästi sanoessaan "minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut" (Johannes 8:42). Seuraavassa jälleen uusi jae, joka tekee tämän enemmän kuin riittävän selkeäksi:
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Johannes 3:17
Jeesus oli ainoa Poika, joka oli tullut Isän luota (Johannes 1:18), ja hän piti itseään sellaisena kaikessa opetuksessaan. Hän ei ikinä väittänyt olevansa Jumalan poika siinä mielessä kuin kaikki tosiuskovat ovat Jumalan lapsia. Paluunsa päivästä puhuessaan hän sanoi, ettei kukaan tiedä sitä päivää tai hetkeä: "eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin." (Matteus 24:36). Tässä näemme selkeän auktoriteettijärjestyksen: ihmiset - enkelit - Poika - Isä. Jeesus puhui selvästi itsestään vain yhdessä asiayhteydessä - enkelien yläpuolella olevana, ikuisen Isän ainoana Poikana. Hän kuvaa asemaansa termein jotka koskevat vain Jumalallista Olemusta.
Deedat jatkaa käsittelemään Jeesuksen lausumaa "Minä ja Isä olemme yhtä" (Johannes 10:30), sanoen että sen asiayteys osoittaa, ettei tämä tarkoita Jeesuksen olleen yhtä Isän kanssa kaikkitietävyydessä, olemuksessa tai kaikkivoipaisuudessa, vaan ainoastaan siten, että "yhteistä on päämäärä" (Kristus Islamissa, s. 31). Asettaakseen jakeen asiayhteyteensä hän lainaa sitä edeltäviä jakeita 27-29 ja sanoo:
"Miten joku voi olla niin sokea, ettei huomaa samankaltaisuutta kahden viimeisen jakeen lopussa. Mutta hengellisistä silmälapuista on enemmän haittaa kuin fyysisistä puutteista." (Kristus Islamissa, s. 31)
Tulee ihmetelleeksi missä sokeus todella on, ja kenen silmät ovat hengellisten silmälappujen rajoittamat, sillä Deedat jättää huomiotta hämmästyttävät sanat Jeesukselta yhdessä niistä jakeista joita hän itse lainaa ja missä Jeesus sanoo todellisille seuraajilleen:
"Ja minä annan heille iankaikkisen elämän" Johannes 10:28
Kuka muu kuin Jumala yksin voi antaa, ei vain elämää, vaan vieläpä ikuisen elämän? Tällaiset lausunnot täytyy lukea asiayhteydessään - ei vain välittömässä asiayhteydessään, vaan sen yhteydessä mitä Jeesus muutenkin opetti itsestään. Toisella kertaa hän sanoi:
"Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo." Johannes 5:21
Tämä lausunto osoittaa, että Pojalla tosiaankin on sama kaikkivaltius kuin Isälle. Maallisen vaelluksensa lopussa Jeesus jälleen puhui siitä, kuinka Isä on antanut "hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut." (Johannes 17:2). Jeesuksen sanat "Minä ja Isä olemme yhtä" (Johannes 10:30), ovat sanoja joita hän ei itse yrittänyt selittää pois, eikä kenenkään tulkitsijan sovi rajoittaa niiden tarkoitusta niin, että ne tarkoittaisivat vain "päämäärän yhteyttä". Sellaisenaan otettuna se tarkoittaa selvästi "yhtä kaikessa", eikä Jeesus varmasti olisi tehnyt tällaista erikoista lausuntoa selittämättä sitä, ellei hän olisi halunnut välittää ajatusta siitä, että Isän ja Pojan välillä oli absoluuttinen yhteys, ja että hänellä näin ollen oli jumaluus. Ei ole ihme että juutalaiset ymmärsivät hänen väitteensä siten (Johannes 10:33).
On myös mielenkiintoista että Deedat on korostanut tiettyä sanoja korostetuilla kirjaimilla niissä jakeissa, joihin aiemmin viittasimme. Tarkoitamme sitä Jeesuksen lausumaa, ettei kukaan voisi ottaa hänen seuraajiaan hänen kädestään eikä hänen Isänsä kädestä. Kuinka Jeesus saattoi väittää tällaista, jos hänellä ei ollut samaa voimaa varjella seuraajiaan kuin mitä Isällä oli? Niille, joiden silmät eivät ole sokaistut ennakkoasenteilla Raamatussa olevaa Jeesuksen opetusta vastaan, on varmasti selvää, ettei Jeesus väittänyt olevansa Isän kanssa yhtä ainoastaan tarkoituksessa, vaan myös sen absoluuttisen ikuisen voiman omistamisessa, jota tarvitaan tuon tarkoituksen saattamiseen täytäntöön.
Ongelma on siinä, että Deedat muslimina lukee Raamattuaan olettaen ennalta, ettei Jeesus ole Jumalan ikuinen Poika ja ettei hän näin ollen ole myöskään voinut väittää olevansa sellasta. Siksi hän ei voi lukea Raamattua avoimella mielellä ja tulkita sitä oikein. Kun hän kohtaa selviä sanoja jotka osoittavat uudelleen ja uudelleen Jeesuksen väittäneen olevansa Jumalan Poika, hän ei yksinkertaisesti voi hyväksyä niitä. Hänen ennakkoasenteensa velvoittaa hänet joko jättämään ne huomiotta silloin kun hän ei voi kumota niitä, ja vääristellä ja väärintulkita niitä milloin ikinä hän ajattelee voivansa tehdä sen.
Kirjasensa loppupuolta kohden hän mainitsee kaksi tapausta Jeesuksen elämästä, jotka todistavat tämän hyvin. Hän löytää tapauksen, jossa Jeesus opetti, että päästäkseen elämään sisälle on pidettävä Jumalan käskyt (Matteus 19:17). Tästä Deedat nostattaa meteliä, sillä tällainen opetus vaikuttaisi sopivan islamin oppiin. Vääntäessään sanat pois asiayhteydestään hän kuitenkin lankeaa samaan ansaan josta itse varoittaa muualla kirjasessaan. Sanojen jatko ei sovi hänen argumenttiinsa, joten hän jättää sen huomiotta. Jeesus jatkoi osoittamalla nuorelle miehelle, ettei kukaan voi pitää Jumalan lakia täydellisesti ja siten päästä sisälle elämään tällä tavalla. Jeesus sanoi tälle hyvin rikkaalle nuorelle miehelle:
"Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". Matteus 19:21
Nykypäivän ihmisistä saattaa olla, ettei "kukaan ei ole täydellinen", mutta Jumala on, ja hän tulee tuomitsemaan meidät oman täydellisen mittapuunsa mukaan. Epätäydellinen yritys täyttää hänen lakinsa ei ole hänelle hyväksyttävää, mutta kuka täyttää ne täydellisesti? "Jos tahdot olla täydellinen... seuraa minua."
Toinen tapaus koskee Lasaruksen kuolleistaherättämistä. Koska Jeeus liikuttui hengessään ja rukoili Isäänsä asiaa koskien, Deedat tekee johtopäätöksen ettei hän saattanut olla Jumalan ikuinen Poika. Jälleen hän kuitenkin jättää hiljaisesti huomiota rukouksen asiayhteyden, ja jättää tarkoituksenmukaisesti huomiotta Jeesuksen samaan aikaan tämän ihanan ihmeteon kanssa tekemän suuren väitteen:
"Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole." Johannes 11:25-26
Alkuperäisessä kreikankielessä tämän lauseen aloitussanat ovat korostetut, tarkoittaen: "Minä, minä olen ylösnousemus ja elämä, " tai "Minä itse olen ylösnousemus ja elämä." Tämä tarkoittaa, että Jeesus itse, ainutlaatuisella ja absoluuttisella tavalla, on ylösnousemus ja elämä. Ei ole ihme, että häntä kutsutaan "Elämän ruhtinaaksi" [voidaan kääntää myös "Elämän tekijäksi" tai "Elämän alullepanijaksi"] (Ap.t. 3:15) toisaalla Raamatussa. Kukaan, jolla ei ole ikuista luontoa, ei olisi ikinä voinut tehdä tällaista väitettä. Tällaiset sanat voi puhua vain sellainen, jonka luonto on jumaluus.
Deedatin tekemä suuri virhe on, että lukiessaan Raamattua hän ei yritä puolueettomasti saada selville mitä se sanoo, vaan sen sijaan lukee sitä ennakkoasenteella siitä mitä sen pitäisi sanoa. Kristityt lukevat Raamattua haluten innokkaasti tietää mitä Jeesus sanoi itsestään. Läpi historian he ovat yksimielisesti vetäneet sen johtopäätöksen, että hän oli ikuinen Jumalan Poika joka tuli ihmismuotoon lunastaakseen maailman. Tämän johtopäätöksen he tekevät lukemiensa Raamatun kirjojen avoimesta arvioinnista. Deedatin kaltaiset ihmiset sitävastoin päättävät jo ennalta mitä Raamatun tulisi sanoa Jeesuksesta, ennen kuin he edes koskaan hankkivat sellaista. Koska Deedat uskoo, että Jeesus oli vain profeetta eikä Jumalan Poika, hän lähestyy Raamattua sillä asenteella, että sen pitäisi tukea tätä hänen uskoaan. Missä ikinä hän voi, hän yrittää vääristää sen opetuksia vastaamaan hänen ennalta tehtyä päätöstään.
Deedat on siis täysin pätemätön ja sopimaton tulkitsemaan Raamattua. Miten voisi olla, että kristillinen seurakunta on yksimielisesti pitänyt kiinni siitä, että Jeesus on ikuinen Jumalan Poika, jos Raamattu ei opeta tätä? Deedatin yritykset todistaa tämä epätodeksi ei nouse Raamatun opetuksen vilpittömästä arvioinnista vaan ennakkoasenteesta ettei sieltä tulisi löytyä sellaista opetusta. On varsin selvää, kuka lukee kirjaa "silmälaput" päällä. Se on islamilainen propagandisti, jonka kyky lukea Raamattua avoimesti ja puolueettomasti on sokaistu sen hänen opillisen päätöksensä vuoksi, ettei sen tulisi opettaa Jeesuksen olevan Jumalan Poika.
Lopuksi voimme sanoa vain, että hän paljastaa itsensä aivan selvästi yrittäessään käsitellä Johannes 1:1 :tä oppineeksi tarkoitetulla tavalla kirjasensa sivuilla 34-35. Koko jae kuuluu:
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. " Johannes 1:1
Deedatin mukaan kreikankielen sana kohdassa "ja Sana oli Jumalan tykönä" on hotheos ja että jälkimmäisessä kohdassa "ja Sana oli Jumala" sana jota Jumalasta käytetään on tontheos. Hän kertoo itsensä ja mainitsemansa pastori Morriksen keskustelusta, jossa hän kertomuksensa mukaan hyvällä kreikankielen tuntemuksellaan saattoi hämmentää ja hiljentää pastorin täysin. Olemme täysin hämmästyneet, sillä tämä oletettu "Raamatun muslimitutkija" ei ole tehnyt muuta kuin paljastanut kauhean tietämättömyytensä kreikankielisestä tekstistä. Todellisuudessa ensimmäisessä kohdassa Jumalasta käytetty sana on tontheos, ja toisessa se on yksinkertaisesti theos - eli Jumala. Tälle kouriintuntuvalle virheelle Deedat rakentaa argumenttinsa, joka tuntuisi asiasta tietämättömältä vakuuttavalta!
Hän siis sanoo, että tontheos merkitsee "joku, eräs jumala" (engl. a god) ja että Johannes 1:1 opettaa siis, että "Sana oli jumala" [pienellä j:llä]. Tämän hän ajattelee todistavan pois Jeesuksen jumaluuden. Alkuperäinen kreikankielinen teksti sanoo kuitenkin, että ho logos, eli Sana (the Word, Sana määräisen artikkelin kanssa), oli theos, siis "Jumala". Jakeessa lukee siis aivan oikein, että "Sana oli Jumala", ja se puoltaa Jeesuksen jumaluutta läpikotaisin. Deedatin argumentit siis vajoavat täysin maahan hänen oman Raamatuntuntemuksen puutteensa aiheuttaman virheensä vuoksi. Hänen kristinuskoa vastaan kirjoitetut kirjasensa paljastavat jatkuvasti kaksi ääripäätä - toisaalta suuri ja rohkea luottamus hänen väitteisiinsä, toisaalta Deedatin väitteiden yhtä suuri aineettomuus!
Varmastikaan ei tarvita enempää todisteita sen osoittamiseen, että Deedatilla ei ole kunnon pätevyyttä esiintyä oletettuna "muslimiraamatuntutkijana". Hänen argumenttinsa ja rohkea käytöstapansa saattavat johtaa varomattomia muslimeja uskomaan, että hän on suurikin Raamatunkriitikko, mutta kuten Jeesus sanoi, on väärin ja epäviisasta tuomita vain ulkoisen perusteella (Johannes 7:24). Kuten tämä vastaus hänen kirjaseensa Kristus Islamissa osoittaa, kunnon Raamatuntuntemuksella varustettu kristitty voi osoittaa hänen argumenttinsa vääriksi ilman paljoja vaikeuksia, ja ajoittain äärimmäisen helposti. Hänen tekemänsä suuret virheet ja Raamatun opetuksen vääristely osoittavat täysin pitävästi, että hänen ristiretkensä kristinuskoa vastaan on täysin vailla perusteita, ja että yrittäessään paljastaa Raamattua, hän onnistuukin paljastamaan vain itsensä.
Käännetty ja julkaistu kirjoittajan, julkaisijan tai kustannusoikeuksien haltijan luvalla.
Alkuperäinen artikkeli http://www.answering-islam.org/Gilchrist/christ.html
|
