|
Islam – tulevaisuuden maailmanvalta?
Islam hävisi käytännöllisesti katsoen kokonaan näkyvistä Euroopassa ja Amerikassa 1800-luvulla. Vain ne harvat länsimaalaiset, lähinnä ne jotka asuivat Euroopan ja Amerikan ulkopuolella, kohtasivat islamilaisia. Länsimaissa tapahtunut nopea teknologinen kehitys on jättänyt islamilaiset maat pitkäksi aikaa länsimaiden varjoon ja on saanut ne näyttämään vähemmän merkityksellisiltä. Tosiasiassa ei kuitenkaan ole kulunut kauan aikaa siitä, kun Eurooppa viimeksi oli joutua islamin valloittamaksi. Vuonna 1453 ottomaanit valtasivat Konstantinopolin.
Myöhemmin, vuosina 1529 ja uudestaan vuonna 1683 turkkilaiset seisoivat Wienin porteilla. Vain vähän ennen ensimmäistä maailmansotaa viimeiset Balkanin maat vapautuivat Turkin vallan alta. 600 vuoden ajan islam ja Eurooppa ovat mitelleet voimiaan tuolla alueella.
Monet ovat unohtaneet, että Syyria ja Pohjois-Afrikka olivat uskonnoltaa kristillisiä.. Islamin ensimmäisen laajentumisen aikana vuosina 632 - 732 ne kuitenkin vallattiin ja niistä tuli arabien hallitsemia. Muslimiarmeijat valloittivat Länsi-Eurooppaa ja saapuivat 200 km päähän Pariisista ja lähelle Geneveäkin.
17. lokakuuta vuonna 1973 Yom Kippurin sodan aikana arabikuninkaat ja arabisheikit nelinkertaistivat öljyn hinnan. Siitä alkaen öljy on ollut kallis hyödyke. Sen hinta on ollut yksi pääasiallinen syy maailmaa idästä länteen ravistaviin talouskriiseihin. Kriisit ovat olleet niin laajoja, että erityisesti kolmannen maailman maat, ovat hukkumassa velkoihinsa. Nykyään Lähi-idän tapahtumat ovat jatkuvasti päivän uutisissa. Öljyllä ja muilla taloudellisilla vaikutteilla islam kasvattaa vaikutustaan viidessä maanosassa. Länsimaissa on alettu pohtia kysymystä, mitä islam on ja kuka on Allah.
Nykyään yli kymmenen miljoonaa muslimia elää, työskentelee ja opiskelee Euroopassa. Useita miljoonia muslimeja on muuttanut myös Pohjois-Amerikkaan. Islam on asettanut tavoitteekseen tehdä koko maailmasta islamilaisen. Tästä syystä on tärkeää miettiä, mitkä ovat islamin päämäärät? Kuka on Allah?
I Allah muslimien ajatuksissa ja elämässä
1. Maailmanlaajuinen islamin harjoittaminen
Muslimin suhde Allahiin on selvästi nähtävissä viidessä päivittäisessä rukouksessa, jotka kuuluvat islamin korvaamattomiin pilareihin. Suorittaessaan rukousta muslimi kumartuu maahan Allahin edessä jopa 34 kertaa päivässä. Muslimin rukoukseen taipunut selkä on paras selitys sanalle ”islam”. Suomennettuna islam tarkoittaa ”antautumista, nöyrtymistä ja alistumista”. Nämä sanat kuulostavat hurskailta ja kuvaavat muslimin täydellistä alistumista Allahille. Kuka tahansa, joka seuraa ja harkitsee asiaa, tajuaa, että 34 kertaa päivässä Allahia maahan kumartamalla palvova henkilö ei ole vapaa. Palvoja ei ole enää oma itsensä, sillä hänen elämäänsä ja ajattelutapaansa vaikuttaa ja sitä ohjaa täysin Allahin tahto. Itse asiassa, arabian sana uskonnon harjoittamiselle, jumalanpalveluspaikalle ja jumalanpalvelijalle on johdettu orjaa tarkoittavasta sanasta. Islamin mukaan kaikki ovat Allahin orjia. Kukaan ei ole vapaa. Kukaan ei elä itseään varten. Jokainen kuuluu Allahille, Luojalleen, ja on luotu ylistämään ja palvelemaan jatkuvasti ja ilman ehtoja.
Ympäri maailmaa yli miljardi muslimia kumartuu maahan viisi kertaa päivässä rukousrituaaliin palvomaan Allahia. Aamun sarastaessa, "silloin kun mustan langan alkaa erottaa valkoisesta", muslimien rukous alkaa Filippiineillä. Rukouksen ensimmäinen aalto kulkee yli Indonesian, Malesian, Bangladeshin, Intian, Irakin ja Turkin. Lopulta se saavuttaa Euroopan, jolloin toinen rukouksen aalto alkaa Kiinan muslimeille. Tämä uusi aalto on saavuttanut Intian ja Keski-Aasian 45 miljoonaa muslimia juuri, kun päivän kolmannet rukoukset aloitetaan iltapäivällä kello 3.00 Kaukoidässä.
Rukouksen aallot seuraavat toinen toistaan muokaten ja määräten elämää islamilaisen kulttuurin vaikutusalueella. Aamun valjetessa ja rukousten alkaessa Amerikan itärannikolla Niilin laakson muslimit kumartuvat rukoukseen keskipäivän kuumuudessa ja Pakistanissa miehet kokoontuvat moskeijoihin iltapäivärukoukseen. Kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen viimeisten rukousten alkaessa Kaukoidässä laskevan auringon säteet osuvat palvojiin Gangesin suistossa ja pyhiinvaeltajat kumartavat Kaaban mustaa kiveä Mekassa iltapäivän rukoushetkessä. Samalla hetkellä toinen rukouksen aalto on saavuttanut uskolliset muslimit Marokon Atlas-vuoriston korkeuksissa, kun taas ensimmäinen rukouksen aalto saapuu aamuhämärissä Amerikan Kalliovuorille.
Nämä viisi rukouksen aaltoa yhdistävät miljoonat jumalaansa palvovat muslimit. Islam on ihailun ja palvonnan uskonto. Monet muslimit rukoilevat vilpittömin ja kunnioittavin mielin kurinalaisesti toistaen rukouksensa 17 kertaa päivässä. Varhain aamulla muessinit kuuluttavat moskeijoiden minareeteista, usein kaiuttimien välityksellä, yli kattojen kaikille ihmisille: "Nouskaa rukoilemaan! Nouskaa menestykseen! Rukous on unta parempaa!"
Minareetista kaikuva kutsu sisältää merkittävän lauseen: "Nouskaa menestykseen!" Islamin jokainen Allahia palvova toivoo saavansa häneltä palkkion. Rukoilijat odottavat saavansa maallisia ja hengellisiä siunauksia. Omistautuminen Allahille ja kuuliaisuus hänen käskyilleen ansaitsee monia lahjoja, mm. pelastuksen. Muslimit eivät kiitä Allahia siitä, että hän jo olisi heidät armosta pelastanut. Päinvastoin, he kokevat, että heidän täytyy rukoilla ja pitää laki, jotta Allahin hyvä tahto suotaisiin heille. Islam on uskonto, joka perustuu omavanhurskaudelle. Jokainen yrittää kasata hyviä tekoja ja siten varmistaa pelastuksensa hyvillä töillä. Islamissa rukoileminen ei ole vapaaehtoista palvelua, vaan paremminkin pakko, velvoite ja laki. Saudi-Arabiassa voi rukoushetken aikana nähdä poliisin pakottavan ihmisiä moskeijoihin, jottei Allahin viha kohtaisi maata laiminlyödyn rukouksen tähden. Islam on uskonto Allahin lain alla. Elämää säätelevät lukemattomat säännökset. Allah on kaiken keskus.
Islamiin kuuluu syvä kaipaus puhtauteen. Ennen jokaista rukoushetkeä muslimin täytyy suorittaa pakollinen käsien, käsivarsien, jalkojen, suun, kasvojen ja jopa hiusten pesu. Jokaisen täytyy olla puhdas ennen saapumistaan Allahin läsnäoloon rukoilemaan. Jokaisen, joka ei noudata huolellisesti pesurituaalia, katsotaan mitätöineen rukouksensa. Viisi päivittäistä peseytymistä kertovat rukoilijoiden syvästä puhtauden kaipuusta.
Kaikkien muslimien päärukouksessa, al-Fatihassa, sanotaan: "Johdata meidät suoraa polkua, niiden polkua, joita sinä olet siunannut, ei niiden, joita kohtaan sinä olet vihamielinen, ei niiden, jotka kulkevat harhaan" (Suura al-Fatiha 1:2,3). Tämä pyyntö ilmaisee johdatuksen halua ja täydellistä riippuvuutta Allahista. Olisi tietämättömyyttä kieltää muslimien halu palvella uskollisesti Jumalaa. Jokainen tosimuslimi haluaa koko sydämestään palvella Jumalaa. Hän kutsuu häntä rukoillessaan. Hän haluaa kunnioittaa Jumalaa; hän taistelee Jumalan puolesta ja alistaa koko olemuksensa hänelle.
2. Allahin 99 nimeä
Millainen käsitys muslimeilla on Allahista? Kuka on hän, jota he palvovat? Taistellessaan pakanauskontojen monijumalaisuutta vastaan Mekassa ja sen ympäristössä Muhammed kävi armotonta kampanjaa kaikkia jumalia, epäjumalia ja jumalankuvia vastaan. Hän opetti itsepäisesti: "Allah on yksi! Muut jumalat ovat tyhjää!"
Muhammed oli omaksunut tämän yksijumalaisen uskon juutalaisilta, jotka elivät Arabian niemimaalla, koska roomalaiset olivat karkottaneet heidät kotimaastaan. Saatuaan vaikutteita juutalaisilta Muhammed poisti epäjumalanpalvonnan arabien keskuudesta samaan tapaan kuin Vanhan Testamentin profeetat tekivät (Suura al-Ikhlas 112:1-5).
Islamilaisen uskontunnustuksen alkupuoli erottaa selvästi Jumalan ykseyden ja uskontojen ja maagisten kulttien väitteet, joissa opetetaan, että Allahin rinnalla on muita jumalia. Päivittäin muslimit tunnustavat: "Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah!" Tämä todistus on islamin uskon ydin. Muslimit pitävät jokaista, joka ei hyväksy tätä oppia, jumalattomana epäjumalanpalvojana. Kaikki teologiset väitteet, jotka eivät alistu tälle periaatteelle, hylätään kyselemättä.
Muhammed ei vain todistanut Allahin ainutlaatuisuudesta, vaan kuvasi häntä nimien paljoudella. Islamin teologit ovat järjestäneet kaikki Koraanin väitteet Allahista, myös hänen ominaisuutensa ja tekonsa, "Allahin 99 kauneimmaksi nimeksi". Nimet eivät esiinny yhtä usein Koraanissa. Useat nimistä on mainittu satoja kertoja, toiset kerran tai kaksi, ja jotkut löydetään vain epäsuorasti lukemalla rivien välistä. Kaikki arabian adjektiivit voidaan ymmärtää substantiiveina, joten jokainen Koraanissa mainittu Allahin ominaisuus samalla ilmaisee yhden hänen nimistään.
Näiden nimien merkitystä ja esiintymistiheyttä tutkimalla päästään lähemmäksi Muhammedin ajatusmaailmaa. Nimien mukaan Allah on kaikkitietävä määrättömässä viisaudessaan. Hän kuulee ja näkee kaiken. Hän ymmärtää kaiken ja saa aikaan kaiken. Hän on kaikkivoipa ja hänen voimansa on rajoittamaton, tarpeeksi suuri rakentamaan ja tuhoamaan. Hän on korkein ja ylistetty yli kaiken, suuri ja mittaamaton, suurenmoinen ja kaikkivaltias. Ei ole ketään hänen vertaistaan. Hän on elävä, vallitseva, päättymätön, ikuinen, iankaikkinen, ensimmäinen ja viimeinen, yksi ja ainoa, vertaamattoman kaunis. Siten hän on ylistettävä ja suurenmoinen, pyhä, valo ja rauha. Hän on oikea todellisuus ja kaiken perustus.
Nimiensä mukaan Allah loi kaiken tyhjästä sanansa voimalla. Hän sai kaiken olemaan ja hänelle me kaikki palaamme. Hän luo elämän ja saa aikaan kuoleman (Suura al-A`raf 7:44). Hän herättää kuolleet ja yhdistää maailmankaikkeuden. Siksi hän on korkein herra ja kuningas, jolle maailmankaikkeus kuuluu. Hän korottaa ja alentaa. Hän on puolustaja ja hävittäjä. Hän on opas ja kiusaaja. Hän pelastaa, kenet haluaa ja tuomitsee, kenet tahtoo. (Suurat al-A`raf 7:44, al-Anfal 8:27, al-Nahl 16:35, al-Insan 76:32).
Yli tämän kaiken häntä kutsutaan laupiaaksi ja armolliseksi, ja kuitenkin nimensä mukaan hän on myös kostaja. Hän on kirjannut kaiken tarkasti ja tulee olemaan lahjomaton ja kiistämätön todistaja tuomion päivänä. Hän on tuomareista tarkin ja jokainen saa häneltä täsmällisen laskun tilinteon hetkellä. Hänen nujertava auktoriteettinsa voi avata oven menestykseen tai pysäyttää tapahtumien kehityksen. Hänen kädessään on kaikki, myös jokainen meistä. Hän avaa ja sulkee ovet. Mitään ei tapahdu hänen tahtomattaan. Hän ei tarvitse välittäjää. Kaikki riippuu suoraan hänestä.
Nimiensä mukaan hän on myös lempeä ja kärsivällinen, uskollinen ja ystävällinen muslimeille. Hän on kaikkien lahjojen ja kykyjen antelias antaja. Häneltä tulee kaikki huolenpito koko ihmiskunnalle. Hän, joka omistaa kaiken, tekee ihmisestä rikkaan ja suojelee kaikkia, jotka kunnioittavat häntä. Hän on suosiollinen heille ja on niiden suojelija, jotka häntä palvovat.
Hän huomio katuvaiset ja antaa anteeksi, sillä hän on anteeksiantavainen. Hän on armollinen muslimeille ja vakiinnuttaa heihin hyvän suhteen. Yksikään muslimi ei voi kuitenkaan olla varma, onko Allahin hyvät ominaisuudet suunnattu henkilökohtaisesti häneen vai lyökö häntä lopulta Allahin vihainen ja tuhoava puoli.
Usein Allahin nimet määrittelevät häntä ainoastaan uskovien toiveikkaassa ajattelussa eikä niinkään varmuutena. Hänen ahdistavammat ja pelottavammat ominaisuutensa herättävät pelkoa ihmisissä ja ajavat heitä tekemään kaikkensa pitääkseen lain. Köyhyys ja sairaus lasketaan merkeiksi salattuja syntejä seuraavasta Allahin vihasta. Muslimiyhteisössä rikkaus, menestys ja arvostus katsotaan merkeiksi suosiosta häneltä, joka yksin tekee rikkaaksi ja joka kunnioittaa palvojiaan siunauksilla. Nykyään jotkut muslimit sanovat, että koska he ovat olleet uskollisia Allahille 1300 vuotta, hän on palkinnut heidät öljyllä.
Kun jätämme Allahin nimien pohdinnan ja kysymme tavalliselta muslimilta: "Kerro minulle, kuka on Jumala? Mitä ajattelet ja tunnet kuullessasi Allahin nimen?" Hän saattaa hymyillä, levittää kätensä ja sanoa vain: "ALLAH!" Tämä tarkoittaa: Allahia ei voi todistaa tai kuvailla. Voi vain tuntea ja tietää hänen olemassaolonsa. Sitten hän saattaa vahvistaa intuitiivisen ymmärryksensä fraasilla: "Allahu akbar!"
Tässä esityksessä meillä on lyhennetyssä muodossa islamilainen uskontunnustus. Tämän todistuksen kanssa Khomeinin vallankumoukselliset joukot ryntäsivät miinakentille tietäen tulevansa revityksi riekaleiksi. Minareettien kovaäänisistä nämä sanat toistetaan 40 kertaa päivässä kauppojen, koulujen, tehtaiden ja hallitusten rakennusten yläpuolella. Silti tämä sanonta ei ole täydellinen itsessään, vaan se on vain lauseen osa. Se ei tarkoita "Allah on suuri!" tai "Allah on suurin!", vaikka se usein niin käännetäänkin. Sanonnan kirjaimellinen merkitys on "Allah on suurempi!" Jokaisen kuulijan pitäisi silloin, vaikkakin alitajuisesti, täydentää ajatus: Allah on filosofeja viisaampi, kauniimpi kuin kiehtovin näkymä, vahvempi kaikkia atomi- ja vetypommeja ja suurempi mitään, mitä me tiedämme. Allah on ainutlaatuinen, tutkimaton ja selittämätön; etäinen, suunnaton ja tuntematon Jumala. Mitä ajattelemmekaan hänestä, on epätäydellistä, jollei väärin. Allahia ei voi käsittää. Hän käsittää meitä. Olemme orjia ainoana etuoikeutenamme palvoa häntä pelolla.
Islam kieltää rationalismin, joka vallitsee Euroopassa ja Amerikassa. Islamilaiselle teologialle oli pitkään tunnusomaista ajatus, ettei Allahia voi kuvata filosofisesti. Islamilaisella teologialla ei ollut edes halua käsittää häntä tai ymmärtää hänen olemustaan (Suura al-Ra´d 13:13). Tämän ymmärtäminen johtaa meidät islamilaisen teologian ratkaisevaan väittämään, sellaisena kuin sen ilmaisee al-Ghazali. Hän mietiskeli paljon "Jumalan 99:ää suurenmoista nimeä". Hän kirjoitti, että nämä nimet voivat tarkoittaa kaikkea ja ei kuitenkaan mitään. Yksi Allahin nimistä voi tehdä tyhjäksi toisen ja yhden nimen merkitys voi sisältyä seuraavaan. Kukaan ei voi Allahia ymmärtää. Omistautuneet uskovat voivat siis vain palvoa tätä tuntematonta, moniulotteista jumalaa ja elää hänen edessään pelossa ja kunnioituksessa, noudattaen kaikkia hänen lakejaan tiukasti.
3. Islam – jumalakeskeinen kulttuuri
Mitä käytännöllisiä seurauksia muslimin päivittäisessä elämässä on näillä käsityksillä? Kuva suuresta, kaikenkattavasta herrasta määrää muslimien päivittäistä elämää kodeissa, koulutuksessa, työssä ja politiikassa. Vanha sanonta on edelleen totta: "Näytä minulle jumalasi ja minä kerron, miksi elät, niin kuin elät."
Kunkin uskonnon jumalakuva muokkaa siihen liittyvää kulttuuria itsensä (vallitsevan jumalankuvan) kaltaiseksi. Islamin mukaan perheen isä ei ole vaimonsa tasaveroinen kumppani, jolloin he yhdessä muokkaisivat avioliittoa ja perheen elämää. Mies on paremminkin talon patriarkka, jonka käsissä on kaikki oikeudet ja valta. Lain edessä lapset kuuluvat vain miehelle. Hän yksin huolehtii elannosta ja vaatetuksesta, eikä anna taloudellisesta tilanteestaan tietoja kenellekään. Vaimo ei välttämättä ole elinikäinen kumppani, jolla olisi miehensä kanssa samat oikeudet, vaan usein vaimo on olemassa vain täyttääkseen miehen fyysiset tarpeet. Joskus vaimo nähdään vain lasten synnyttäjänä. Poikkeuksiakin toki on, kun kunnioitettavat ja huomaavaiset arabit avautuvat maailmanlaajuisen humanismin vaikutuksille tai määrätietoiset vaimot hallitsevat miehiään. Myös ympäröivät kulttuurit ovat vaikuttaneet arabien tapoihin. On kuitenkin ilmeistä, että islam on miesten uskonto, jossa naiset ovat taka-alalla. Tämä voidaan nähdä moskeijoissa, kahviloissa ja julkisessa elämässä. Erityisesti Khomeini käytti islamin uudelleen nousua hyväkseen palauttaakseen islamiin kuuluvan vanhanaikaisen naisten alistamisen.
Isä saattaa käyttää sanontaa, että hänellä on yksi lapsi ja kolme tytärtä tarkoittaessaan, että hänellä on yksi poika ja kolme tytärtä. Elämän joka alueella miehinen puoli hallitsee naisellista. Mies on johtaja ja kuvaannollisesti häntä kutsutaan "talon herraksi".
Viime vuosiin saakka opettaja opetti kouluissa kuin patriarkka, halliten oppilaitaan ja jakaen oppia heille. Opetettu aines piti purematta niellä ja opetella ulkoa ja usein se jäikin omaksumatta tai ymmärrettiin väärin. Päivän oppitunnit aloitettiin toistamalla ulkoa opetellut läksyt. Rangaistus seurasi, jos ei täysin osannut opeteltavaa ainesta.
Ymmärtäminen, yksilöllinen ajattelu ja persoonallisuuden kehittyminen eivät ole koulutuksen keskeisiä päämääriä monissakaan islamilaisissa kouluissa, paremminkin painotetaan passiivista omaksumista ja mukautumista. Kaikki tämä liittyy läheisesti muslimien käsitykseen ajattelusta. Koraanin kriittinen tarkastelu on kiellettyä. Koraani tulee hyväksyä passiivisesti ja opetella kokonaisuudessaan ulkoa. Tällä tavalla muslimi haluaa olla islamin hengen täyttämä ja vaeltaa vaistonvaraisesti päivittäin Allahin lain mukaan.
Koulutuksen muodot ja ajattelumallit perustuvat Muhammedin antamaan käsitykseen Allahista. Ihmistä ei johdateta olemaan aktiivinen ja vastuullinen, vaan hänet ohjataan passiivisesti alistumaan kohtaloonsa. Kasvatus tähtää tahdon ja mielen alistumiseen ja Allah-keskeiseen yhteiskuntaan integroitumiseen.
Islamilaisessa politiikassa demokratiaa ei pidetä parhaana yhteiskuntamallina muslimeille. Allah kaikkien kuninkaana ja hallitsijana toimii tiedostamattomana esikuvana monille sulttaaneille ja diktaattoreille. Islamissa on aina on juhlittu ja ihailtu voimakkaita miehiä, jotka rautaisella käsivarrella poistivat korruption, ja mahtavia voittajia, jotka toivat kunniaa ja valtaa islamille.
Arabialaisissa kouluissa voi tavata lapsia, joilla on epätavallisia etunimiä, esim. Bismarck, Stalin, de Gaulle ja Nasser. Vanhemmat toivovat, että sellaisten voimakkailla historiallisten persoonallisuuksien mukaan nimetyillä lapsilla olisi suurenmoinen tulevaisuus.
Olipa kyse sitten kuninkaista, diktaattoreista, sulttaaneista tai kalifeista, he olivat ihailtuja, koska pitivät voimalla vallan ohjakset tiukalla. Islamilaisille suvaitsevaisuus ja kompromissi tarkoittavat heikkoutta ja epäpätevyyttä. Ei ole ihme, että Jamal Abdel Nasser ja Ajatollah Khomeini olivat viime vuosikymmeninä Lähi-idän hallitsevia hahmoja. Nasser yritti yhdistää arabiasosialismin ja islamin vastustaakseen ateistisen kommunismin hyökkäystä. Khomeini kulki vielä radikaalimpaa polkua yrittäen perustaa Allahin valtakunnan shiialaisiin maihin maan päällä.
Khomeinin vallankumouksen lopullisena päämääränä ei ollut vain shaahin syrjäyttäminen tai kapitalististen ja kommunististen periaatteiden sekä muiden uskonnollisten arvojen hävittäminen kansan keskuudesta, vaan islamilaisen teokratian saattaminen uudelleen voimaan. Siinä valtakunnassa Allah vallitsee ja hallitsee jokaista elämän osa-aluetta.
"Mullah-valtio" toteutui ja sen aikana tapettiin Allahin ja islamin nimissä enemmän ihmisiä kun shaahin hallinnon aikana. Islamilaisen vallankumouksen vastustajia ei pidetty enää edes ihmisinä. Khomeini julisti: "Persiassa ei ole vielä ollenkaan tapettu ihmisiä – vain petoja!"
Islamin henki ei voi suvaita muita jumalia Allahin rinnalla. Sisimmältä olemukseltaan islam on siis lähetysuskonto eikä se lepää ennen kuin kaikki ovat tulleet muslimeiksi. Tämä lähetystietoisuus perustuu islamin uskontunnustukseen, joka julistaa, ettei ole muuta Jumalaa kuin Allah. Islamin mukaan todellinen rauha voi maailmassa vallita vain islamin kautta.
Menneisyydessä, islamin strategian mukaan, maailma oli jakautunut kahteen suureen alueeseen: Rauhan taloon eli alueeseen (Dar es-Salaam) ja Sodan taloon (Dar el-Harb). Islamin mukaan rauha vallitsi vain niissä maissa, joissa islam oli valtionuskonto ja joissa sharia, islamin laki, kontrolloi elämää. Sodan talo vallitsi niitä kansoja, jotka kieltäytyivät tunnustamasta Allahia. Viime kuukausina eräässä Lähi-idän maassa levitettiin pamflettia, joka oli otsikoitu: "Aslim Taslam!" Se tarkoittaa: "Hyväksy islam ja alistu Allahille, niin sinua ei vainota vaan voit elää rauhallisesti."
Islamilainen lähetystyö ei ole vain sitä, että vakuutettaisiin toisia älyllisesti väitteillä, että islam on Allahin ilmoittama paras uskonto. Se hyödyntää myös kaikkia käytettävissä olevia painostuskeinoja; taloudellisia, poliittisia ja jopa pyhää sotaa. Koraani kehottaa kaikkia Allahin seuraajia taistelemaan uskontonsa voiton puolesta.
Ristiretkeilijät ovat kristillisyyden nimissä jättäneet jälkeensä veriset jäljet Lähi-idässä. He ovat kaivertaneet muslimien mieleen käsityksen kristityistä verenhimoisina militantteina. Kaikki "pyhät sodat" ovat täysin ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa. Hän sanoi: "Älä tee pahalle vastarintaa!", "Laita miekkasi tuppeen!", "Rakastakaa vihamiehiänne!" Kristus ei milloinkaan käskenyt seuraajiensa taistella uskonnollisissa sodissa, vaan hän kielsi heiltä kaiken väkivallan käyttämisen.
Muhammed taisteli henkilökohtaisesti toistuvasti sotilaidensa rinnalla, kunnes he valloittivat Mekan ja koko Arabian niemimaan. Islamin leviäminen perustuu miekalle. Islamissa pyhä sota ymmärretään Allahin suoraksi käskyksi eikä vain hänen tahtonsa oikeaksi tai vääräksi tulkinnaksi. Siksi islamissa edelleen on olemassa mahdollisuus pyhään sotaan. (Suura al-Bagara 2:245)
Islamia ymmärtämään haluavan on muutettava ajattelutapaansa. Islam ei ole uskonto vain ihmisen mieltä, sielua ja sydäntä varten, vaan se edustaa kaikenkattavaa kulttuuria, jumalakeskeistä yhteisöä, jossa kaikki elämän osa-alueet - lapsen kasvatus, perhe-elämä, talous ja politiikka - keskittyvät Allahiin.
Alttaria ja valtaistuinta, uskontoa ja politiikkaa ei erotella. Itse asiassa moskeijat ovat usein mielenosoitusten ja poliittisten mullistusten tyyssijoja. Perjantaisaarnat eivät rajoitu uskon ja hengellisen elämän huoltamiseen, vaan sisältävät usein voimakkaita vetoomuksia ihmisten innostamiseksi poliittisiin konflikteihin Allahin nimissä.
Tämä liittyy islamin jumalakuvaan. Hänen kaikkivoipaisuutensa ulkopuolelle ei jää mitään. Hän on kaikessa rajaton. Jos joku ei vapaaehtoisesti antaudu tähän, hänet täytyy alistaa joko ovelalla strategialla, taloudellisella suostuttelulla tai vallankumouksellisella voimalla. Islam tarkoittaa Allahin alamaisuutta. Kaikki elämänalueet tulee islamin mukaan luovuttaa hänen hengelleen. Kaikki ajatukset ja käytös tulee alistaa Koraanin säätelemiksi. Beduiiniheimot sanoivat kerran Muhammedille: ”Uskomme Allahiin.” Hän vastasi, etteivät he usko, ennen kuin he sanovat: "Me alistumme." (Suura al-Hujurat 49:14)
Islam on totalitaarinen uskonto, joka ei voi tehdä milloinkaan myönnytyksiä millekään toiselle "ismille" . Lopputuloksena tästä on kaikkialle tunkeutuva lakihenkinen uskonto. Lopullisena päämääränä ei ole ollut vähempi kuin Allahin valtakunnan perustaminen tämän maan päälle.
II Allah kristillisen uskon valossa
Viimeksi kuluneena kymmenenä vuotena islam on vallannut paljon maata ja laajentunut esimerkiksi hindulaisen, kristillisen, kommunistisen ja afrikkalaisten uskontojen kulttuurin alueille. Tavatessamme muslimeja ja yrittäessämme ymmärtää heitä, meidän ei tulisi unohtaa, että monet heistä ovat aitoja palvojia, jotka palvelevat jumalaansa uskontonsa rajoitusten mukaan.
Kristittyjenkään ei tulisi halveksia heidän syviä päämääriään, vaan rakastaa ja kunnioittaa jokaista vilpittömästi Allahia palvovaa muslimia. Tämä ei kuitenkaan vapauta velvollisuudesta etsiä totuutta islamista. Kunnioitus muslimeja kohtaan johtaa asianmukaisesti vertailemaan Koraania ja Uutta Testamenttia. Vertaamalla Allahin 99:ää nimeä Raamatun ilmoittaman Jumalan nimiin huomaamme, ettei muslimien kuva Allahista ole sopusoinnussa kristillisen jumalakuvan kanssa. Niinpä, jos muslimi väittää, että islamin ja kristillisyyden Jumala on sama, hän ei joko ymmärrä keitä Allah ja Kristus todella ovat tai sitten hän tarkoituksella vähättelee eroja.
1. Allah – ei kolminaisuutta
Muslimille on käsittämätöntä ja mahdotonta uskoa Jumalan ilmentymiseen Isä Jumalana, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Kuka hyvänsä, joka väittää, että Jumalalla on kumppani, seuralainen tai vertainen hänen rinnallaan, syyllistyy islamin näkemyksen mukaan anteeksiantamattomaan syntiin. Tästä johtuen islamin uskontunnustus ei ainoastaan julista Allahin ainutlaatuisuutta, vaan samalla tiukasti torjuu Jeesuksen jumaluuden ja Pyhän Hengen jumaluuden.
Arabian kielessä nimi Allah on itsessään tutkielma. Sana voidaan ymmärtää lauseena: al-el-hu. ”El” on vanha seemiläinen Jumalan nimi, joka tarkoittaa "väkevä ja voimallinen". Islamilainen nimi Allah vastaa heprealaista nimeä Elohim, joka myös voidaan ymmärtää julistuksena: Al-el-hum. Vaikka heprealaiseen Elohim-nimeen sisältyy mahdollisuus monikosta (hum), nimi Allah (hu) voi olla vain yksikkö. Siten Allah on aina vain yksi eikä koskaan kolmen yhteys, vaikka sellainen yhteys olisikin itsessään täydellinen.
Kun kristityt väittävät, ettei kolminaisuus tarkoita kolmea erillistä persoonaa, vaan ykseyttä kolminaisuudessa, muslimien on kiistettävä tämä väite. Heille Allah ei koskaan voisi olla kolmiyhteinen Jumala, vaan yksi ainoa persoona.
2. Allah – ei Isää
Muslimien ja juutalaisten kanssa keskustellessa on tärkeää tuntea Jeesuksen Isä Jumalaa koskevat lausumat Uudessa Testamentissa. Tämä nimi mainitaan 164 kertaa evankeliumeissa. Jossain mielessä voimme puhua teologisesta vallankumouksesta, jonka Jeesus toi vastauksena jäykkään seemiläiseen jumalakäsitykseen.
Jeesus ei saarnannut etäisestä, mahtavasta, tuntemattomasta Jumalasta, jota kukaan ei voi käsittää, eikä hän opettanut meitä nöyristelemään tai vapisemaan peloissamme hänen edessään kuin luoksepääsemättömän Pyhän tuomarin edessä. Sen sijaan hän hyväntahtoisesti veti sivuun verhon Vanhan Testamentin Jumalan edestä ja paljasti Hänet meille sellaisena kuin hän todella on – Isänä. Hän ei opettanut meitä rukoilemaan Elohimia, Jahvea, Jehovaa, Herra Kaikkivaltiasta tai pyhää kolminaisuutta, vaan Isänä – Isä meidän. Kristus jakoi siten oman etuoikeutensa meidän ansiottomien kanssa. Hänen kauttansa meistä on tullut Jumalan lapsia; suhde, jonka Muhammed kiihkeästi torjui. (Suura al-Ma’ida 5:18)
Verrattaessa asiayhteyttä niissä tilanteissa, jolloin Kristus käytti Jumala-nimeä, niihin tilanteisiin, jolloin hän käytti Isä-nimeä, huomaamme yllättävän seikan. Kun Jeesus puhui ulkopuolisille, demoneille tai viholliselle, hän puhui salatusta Jumalasta, suuresta ja voimallisesta Herrasta, joka on luonut kaikki olennot. Rukoillessaan tai puhuessaan läheisille seuraajilleen hän paljasti heille Jumalan syvimmän salaisuuden – hänen isänluonteensa.
Tämän väitteen vuoksi Jeesus tuomittiin jumalanpilkasta, kun ylipappi Kaifas kysyi häneltä: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan nimessä: sano meille, oletko sinä Messias, Jumalan Poika" (Matteus 26:63). Kaifas ei voinut tai halunnut kutsua Jumalaa Isäksi, sillä juutalaisesta se olisi ollut halventavaa puhetta. Siksi hän kysyi, pitikö Jeesus itseään Jumalan Poikana. Tällä Kaifas viittasi kuitenkin Jumalaan Isänä. Kristus vahvisti hänen tunnustuksensa paikkansapitävyyden.
Hänen ensimmäiset sanansa ristillä olivat: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät." Mutta kun Isä peitti kasvonsa toimiessaan rankaisevana Tuomarina, Poika huusi: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Kuitenkin Ristiinnaulittu piti kiinni totuudesta Isä Jumalasta keskellä kärsimyksiäänkin ja kuoli sanoen: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.
Isä-nimi, Jumalan sisäisen todellisuuden ilmaisu, on kristinuskon luovuttamaton osa. Jumala on Uudessa Testamentissa sitoutunut meihin iankaikkisena Isänämme. Johannes sanoo: "Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen" (1. Johanneksen kirje 3:1).
Käsitteen täydellinen väärinymmärrys on yksi syistä, miksi islam on torjunut Pyhän Kolminaisuuden samalla, kun se on torjunut Jumalan nimittämisen Isäksi. Muhammedin aikaan eräs arabialaisista lahkoista opetti, että Kolminaisuus muodostuu Isä Jumalasta, Jeesuksesta ja Mariasta. Jokainen kristitty Muhammedin tavoin torjuu tämän virheen.
On vahinko, että islamissa Jeesuksen syntyminen neitsyt Mariasta Pyhän Hengen voimalla on ymmärretty lihallisesti, ei hengellisesti. Muslimista on jumalanpilkkaa ajatella tai sanoa, että Jumalalla olisi Mariasta syntynyt poika. Jumalan hengellinen isällinen olemus pysyy islamille käsittämättömänä. Islamille Allah on ylistettävä, etäinen ja salaperäinen Jumala. Muslimit eivät tunne tai arvosta Jumalan läheisyyttä, kun Hän rakkaudessaan Isänämme ilmoitti itsensä Kristuksessa.
Vapaasti käännetty artikkelista ISLAM - THE WORLD POWER OF THE FUTURE?
Käännetty ja julkaistu kirjoittajan, julkaisijan tai kustannusoikeuksien haltijan luvalla.
|
